Etusivu > kotihoito > Ei-sairaanhoidollinen kotipalvelu Suomessa

Ei-sairaanhoidollinen kotipalvelu Suomessa

Kotipalvelut auttavat niitä ihmisiä, joiden toimintakyky on jostain syystä heikentynyt hoitamaan arkisia asioita. Syynä voi olla ikä, sairaus tai vamma. Lapsiperheet voivat myös joskus tarvita kotipalvelua.

Kotipalvelu tulee asiakkaan kotiin auttamaan aivan tavallisissa askareissa tai henkilökohtaisen hygienian hoitamisessa. Lapsiperheessä esimerkiksi äidin uupumus voi aiheuttaa sen, että lapset eivät saa kaikkea mitä heidän hyvinvointinsa vaatii.

Kotipalvelu toteuttaa auttamisen ns. kuntouttavana auttamisena, jonka ajatuksena on ylläpitää asiakkaan toimintakykyä selviytyä päivittäisistä askareista myös itse mahdollisimman omatoimisesti.

Kotipalvelun työntekijöiden toinen tärkeä tehtävä on valvoa asiakkaan vointia ja neuvoa häntä erilaisissa asioissa. Usein neuvoja annetaan myös läheisille.

Kotipalvelu voi olla joko säännöllistä tai tilapäistä. Säännölliseksi palvelu katsotaan silloin, kun kotipalvelut käy asiakkaan kotona vähintään kerran viikossa.

Mistä ei-sairaanhoidollista kotipalvelua saa?

Suomessa kotipalvelua on saatavana sekä kunnalta että yksityisiltä yrityksiltä. Joskus kunta tarjoaa kotipalvelua asukkailleen myöntämällä heille palvelusetelin, jolla palvelun voi ostaa haluamaltaan kunnan hyväksymältä yhteistyökumppanilta. Josa siakas ostaa palvelua suoraan yksityisiltä toimijoilta, niin hän on oikeutettu saamaan kotipalvelusta kotitalousvähennystä.

Mitä kuuluu ei-sairaanhoidolliseen kotipalveluun?

Ei-sairaanhoidollinen kotipalvelu kattaa kaiken muun paitsi ei lääketieteellisiä hoitoasioita, joita ovat esimerkiksi lääkkeiden anto tai esimerkiksi verenpaineen mittaus. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ruoanlaitto, siivous, suihkussa käyttäminen, ulkoilu, kaupassa käynti, erilaisissa asiointipalveluissa avustaminen, pyykin peseminen ja kuljetuspalvelu.

Ei-sairaanhoidollisen kotipalvelun työntekijät ovat esimerkiksi lähihoitajia, kodinhoitajia tai kotiavustajia. Yhtenäistä heille on se, että heillä ei ole koulutusta hoitaa sairaanhoitoon liittyviä tehtäviä. Sairaanhoidollinen kotipalvelu hoidetaan sitten erikseen tai se voi kuulua yhteiseen palvelupakettiin tällaisen ei-sairaanhoidollisen kotipalvelun kanssa.

Kotipalvelu aloitetaan aina siitä, että asiakkaan tarpeet kartoitetaan ja sen perusteella laaditaan kotipalvelusuunnitelma.

Kotipalvelua ympäri vuorokauden

Usein kotipalvelua on tarjolla vuorokauden ympäri ja viime aikoina juuri tällainen yöpartiointi on yleistynyt, sillä sille on ollut paljon kysyntää. Joskus ei-sairaanhoidollista kotipalvelua tarjotaan vain arkisin päiväsaikaan. Kaikki riippuu asiakkaan kanssa tehdystä sopimuksesta sekä siitä onko palvelu kunnallista vai yksityistä.

Kunnat saavat melko itsenäisesti tehdä päätöksiä siitä, millaista kotihoitoa he asukkailleen tarjoavat. Raamit kuntien päätöksille antaa kuitenkin Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö, joka säätää lait tähän liittyen. Lisätietoja oman kunnan asioista saa kunnan sosiaali -ja terveyshuollosta. Siellä kotipalveluasioita hoitaa useimmiten kotihoitotoimisto.

Ei-sairaanhoidollisen kotipalvelun valvonta

Suomessa kotona annettavia palveluja valvotaan valtakunnallisen valvontaohjelman avulla. Sen hoitaa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Kodinhoidon alalle on tullut paljon yksityisiä liikkeenharjoittajia ja tämän valvontaohjelman avulla halutaan varmistaa kotipalvelun hyvä taso ja näin pitää huolta suomalaisista ikääntyvistä sekä alentuneen toimintakyvyn omaavista ihmisistä.

 

 

kotihoito

  1. Ei vielä kommentteja.
  1. Ei paluuviitteitä.